Tiikinkasvattajan haastattelu

Tapani Jussila, olet opettaja ja matkaoppaiden tekijä. Kaupungilla kerrotaan, että olet ollut mukana tuomassa Suomeen tänä syksynä kontillisen trooppista tiikkiä. Miksi?

-          Kanki International Oy yrittää myydä sitä. Tarjoamme tiikkiä kohtuuhinnalla niille jotka haluavat teettää siitä hienoja tuotteita tai käyttää sitä aidosti kestävänä sisustusmateriaalina. 

Miksi puuta ja miksi juuri tiikkiä?  Sehän on ulkomaista puuta, ja Suomessahan puuta jo on.

-          Kaiken siistin sisätyön ohella tuntuu siltä että olisi syytä tehdä jotain konkreettista ja hyödyllistä, ja sellaista joka kestää tiukan ekologisen syynin. Kyllähän Suomessa on puuta, mutta se kasvaa hitaasti. Metsämme on myös on parturoitu sotien jälkeen 60 vuoden aikana kohtalaisen perusteellisesti. Tiikki kasvaa tropiikissa, ja kasvunopeus on moninkertainen Suomeen verrattuna.

Mitä tiikki itse asiassa on?

-          Tiikki, latinalaiselta nimeltään tectona grandis, englanniksi teak, espanjaksi teca, on eräänlainen ”puulajien Rolls-Royce”, ominaisuuksiltaan ylivoimainen puulaji. Se on jykevää ja erittäin kestävää sekä lähes ainoa puulaji joka kestää kosteutta, jopa täysin käsittelemättömänä. Siksi se on erittäin haluttu materiaali laivoihin, veneisiin, kylpyhuoneisiin ja keittiöihin. Myös kestävimmät huonekalut tehdään tiikistä. Tiikki kasvaa maapallon trooppisella vyöhykkeellä ja on alun perin kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Maineikkain tiikki maailmalla on ns. ”burmalainen”, joka itse asiassa kuitenkin on täsmälleen samaa tavaraa kuin mikä tahansa tectona grandis.

Parturoitteko siis tropiikkia?

-          Emme. Meidän tiikkimme on peräisin metsitysalueelta Costa Ricasta, joka on perustettu 1990-luvulla eroosiomaalle. Sen perustaminen tukee Costa Rican valtion äärimmäisen ekologista linjaa, joka on mahdollistanut sen että peräti 35% maan pinta-alasta on suojeltua ja tarkoin vartioitua elämää kuhisevaa sademetsää. Omistamme tontin tältä metsitysalueelta, joka on Costa Rican valtion ja kansainvälisten järjestöjen kuten Rainforest Alliancen tukema, ”vihreän kullan” alue.

Onko tiikillänne siis virallinen FSC-sertifikaatti?

-          Kyllä.

Eikö metsän kaataminen kuitenkin lisää hiilidioksidipäästöjä ja aiheuta ilmastonmuutosta?

-          Yleensä metsän kaataminen kyllä tekee näin, varsinkin jos puhutaan tehometsätaloudesta ja massajalostuksesta, ja varsinkin maapallon hidaskasvuisista kylmistä vyöhykkeistä kuten Suomi. Tiikkiplantaasin suhteen näin ei ole, vaan hiilibalanssi on positiivinen. Oma tiikkini on kasvanut 22 vuotta ja toiminut koko ajan hiilinieluna. Kaadettuna siitä valmistetaan kestäviä ja kosteutta hylkiviä arvokkaita erikoistuotteita ja sisustusta usein käsityönä, mikä tarkoittaa sitä että hiili pysyy sitoutuneena puuhun eikä palaa ilmakehään kuten vähemmän kestävälle halvemmalle puulle käy. Lisäksi maa jolla tiikkini kasvaa, on aina välillä jonkin aikaa poissa talouskäytöstä trooppisen kasvillisuuden armoilla, mikä Costa Ricassa tarkoittaa äärimmäisen tehokasta vihreätä hiilinielua. 

Miten alun perin lähdit itse mukaan tähän pitkään projektiin?

-          Olin Nicaraguassa töissä opettajana vuosina 1992–94 ja sieltä kävin usein lomalla Costa Ricassa, joka teki vaikutuksen hyvin hoidettuna luonnonmukaisena maana. Päätimme ostaan maatilkun alueelta jossa panostettiin tiikin ja muutaman muun puulajin viljelyyn.

Miten maatilkkuanne on hoidettu nämä parikymmentä vuotta?

-          Ostodiiliin sisältyivät istutus, taimien harvennus ja viljelyksen perusylläpito 18 vuoden ajan. Samalla alueella on paljon tontteja ja sama firma hoitaa koko aluetta. Naapurinani on eurooppalaisten vakuutusyhtiöiden omistamia tontteja – ehkä siis haastattelijankin eläke on siellä kiinni.

-          Olemme käyneet 20 vuoden aikana muutaman kerran katsomassa tonttia. Meillä on myös yksi costaricalainen luottomies joka on seurannut tilannetta. Latinalaisen Amerikan maiden yritysten kanssa on omat kommunikointihaasteensa, mutta luottamus puolin ja toisin kasvoi vuosien mittaan. Hoito loppui pari vuotta sitten, kun ajateltiin että puut olivat tarpeeksi isoja pitääkseen aluskasvillisuuden kurissa. Sadonkorjuu tehtiin 2013 - 14.  

Miten järjestitte sadonkorjuun ja jatkotoimet?

-          Se oli melkoinen seikkailu. Menin itse Costa Ricaan alkuvuonna 2013 ja olin varannut aikaa kuukauden. Paikallisen luottomiehen kanssa etsimme sopivan metsuriporukan, kuljetusfirman ja sahan. Tärkeä päätös oli se jätetäänkö puut rungoiksi vai sahataanko ne johonkin muotoon. Päädyimme sahaamaan ne lankuiksi. Ennen urakan aloittamista jouduimme asioimaan runsaasti eri virastoissa laittamassa paperit kuntoon, jotta asiat sujuisivat laillisesti eikä sheriffi pysäyttäisi prosessia. Koko juttu meinasi kariutua siihen että omistajan tiedoissa oli 1990-luvulta peräisin oleva minun passinnumeroni eikä pääkaupungissa oleva metsävirasto uskonut että minä nykyisellä passillani olisin sama henkilö. Jouduttiin ottamaan yhteyttä lähimpään Suomen suurlähetystöön, joka sijaitsee Nicaraguassa ja lopulta myös Bjarne Kvistiin, Suomen kunniavarakonsuliin Costa Ricassa, joka ystävällisesti laati pelastavan dokumentin.

-          Yhtenä riskitekijänä oli sää ja mahdolliset sateet, mutta meillä oli onnea, metsätiet pysyivät hyvässä kunnossa. Meillä oli muutenkin onnea, koska kaikki mukana olleet yrittäjät ja työmiehet olivat luotettavia ja ahkeria. Aikataulut pystyttiin pitämään, puut saatiin sahattua lankuiksi ja ne jätettiin turvalliseen paikkaan kuivumaan.

Miten tiikin kuljetus Suomeen sujui ja jouduitteko käyttämään myrkytyksiä?

-          Normaali konttikuljetus, käytimme suomalaista agenttia. Kielsimme myrkkyjen käytön Costa Rican päässä, koska niitä ei Suomi eikä EU vaatinut. Hyvässä kunnossa saapui tavara ja lastia oli mukava purkaa kun se on täysin luomua.

Monissa trooppisissa maissahan hakataan sademetsiä säälimättömästi ja tuhotaan ”maapallon keuhkoja”. Onko Costa Rica siis jotenkin erilainen maa? 

-          Kyllä. Costa Rican tiukka, lähes ekofasistinen metsien ja kansallispuistojen valvonta on mahdollistanut sen että kolmasosa maasta on säilynyt luonnontilassa, mikä on todellinen ihme tässä luonnonvaroja ahnehtivassa maailmassamme.  Monet trooppiset maat ovat todellakin tuhonneet luonnonvaraiset alueensa ja autioittaneet metsänsä. Costa Ricassa ei esimerkiksi voi puukuormaa kuljettaa ilman virastojen lupia, omistustodistuksia ja pinoa muita papereita – poliisi tarkastaa kuormia ja jos ei kaikkia papereita ole, kuorma ja auto takavarikoidaan. Maassa on todella sisäistetty luonnonmukainen näkökulma käytännön tasollakin. 

Aiotko itse tehdä tiikistä jotain?

-          Kyllä. Neuvottelen parhaillaan puusepän kanssa tarkoituksena tehdä kylpyhuoneeseeni ikkunankehykset, ammeen reunukset ja kaappi, sekä keittiööni tiskipöytätaso ja toinen pöytätaso. Jännittävä projekti! Ehkä myös itse sahailen ja höyläilen siitä jotain, kunnioittaen Norssin veistonopettajani ”Paven” eli Oma-Martti Paavolaisen oppeja.

Mitä ajattelet tällaisen toiminnan tulevaisuudesta?

-          Tiikkilasti on vasta saapunut, joten en osaa sanoa vielä mitään toiminnan kaupallisesta järkevyydestä. Ekologisessa mielessä toiminta on järkevää, ja antaa mallin kenelle tahansa lähteä mukaan trooppiseen metsitystoimintaan ja siten omalta osaltaan lisätä autioituvan planeettamme elävää vihreää pintaa. Olemme nyt saaneet kokemusta koko ketjun organisoimisesta, ja on jopa mahdollista että laajennamme lähivuosina toimintaa siten että Kanki International Oy rupeaa organisoimaan kestävän kehityksen tiikkikauppaa maailmanlaajuisesti. Olemme lähettäneet näytekappaleita esimerkiksi Japaniin, jossa niiden laatu tutkitaan tarkkaan. Saimme sieltä jo kehuvia kommentteja: jotkut japanilaisten laboratorioiden tutkijat luulivat että näytteemme olivat harvinaisen hyviä valikoituja paloja, vaikka ne olivat tyypillisiä lastimme lankkuja.

Minne pitää ottaa yhteyttä jos haluaa sinun kauttasi tiikkiä tai tietoja projektinne seuraavista askelista tai yleensä trooppisesta metsitystoiminnasta?

-          Puhelinnumeroni on 09-6948552 ja sähköpostini tapani.jussila@kanki.fi